Vaikka usein puhutaan VR:n monopoliasemasta, se ei täysin ole totta. Kyllä, VR:llä on vankka asema, jota voisi kutsua jopa pönkitetyksi, mutta työ sen eteen, että raiteilla operoisi muitakin, on pikku hiljaa kantamassa hedelmää. Toisaalta tälläkin hetkellä esim. Fenniarail ja muutamat museoliikennöitsijät ajavat junia ja itse asiassa raideliikenteen kaikki toiminnot ja lainsäädäntö on viilattu valmiiksi sitä hetkeä varten, kun markkinoille rynnistää useita eri operaattoreita.
Kuten Antero Alku on todennut; “VR:lle olisi ollut parempi harjoitella kilpailua kotimaisten operaattoreiden rinnalla. Nyt kun kilpailu avautuu, vastassa on kiinalainen, ruotsalainen ja saksalainen pääoma”.
Kerrattakoon tässä, että en kannata kilpailun avautumista brittiläiseen malliin, jossa ratakin on yksityistetty, vaan saksalaiseen, jossa vallitsee balanssi valtionyhtiön ja yksityisten operaattoreiden välillä. Tarkoitus ei ole polkea veturimiesten palkkoja (ilman palkankorotuksia tuskin heitä on mahdollista yksityisiin yhtiöihin saadakaan). Tarkoitus ei ole huonontaa junaliikennettä, vaan lisätä tarjontaa. Lisäksi on muistutettava, että VR on erittäin lihavassa kunnossa eikä ole kovin nopeasti häviämässä mihinkään.
Reissujuna ei kilpaile VR:n kanssa oikeastaan millään tasolla. Reissujuna ei aio tarjota tunnin junaa minnekään, ei Pendolinoja eikä Edoja. Ei valtakunnallista verkostoa eikä edes edullisia hintoja.
Niin se on suoraan myönnettävä, että todennäköisesti joudut maksamaan samasta matkasta enemmän kuin mitä se olisi valtionyhtiön kyydissä. Sen sijaan tarkoitus on tarjota enemmän.
Olemme tehneet nyt joitakin junaretkiä ja aiomme jatkaa niiden järjestämistä. Asiakkaiden innostus on paras palkinto ja sen avulla jaksamme viedä tämän elämysjunayhtiön aivan uudelle tasolle.
Vuoden 2019 aikana on tarkoitus järjestää rahoituskierros, jotta voisimme hankkia omaa vaunukalustoa. Tähän saakka olemme vuokranneet yksittäisiä vetoja museo-/höyryjunatoimijoilta.
Jatkossakaan emme todennäköisesti tule hankkimaan omaa vetokalustoa — ainakaan pitkään aikaan. Sen sijaan omat vaunut mahdollistaisivat meidän näköisen liikenteen ja helpottaisi toiminnan suunnittelua.
Useimmat ovat kuulleet Orient Expressistä tai esim. Ruotsin Blå Tågetista, jossa matkustaja voi aistia menneiden aikojen tunnelmaa ja matkustaa mukavammin kuin tavallisessa junassa. Oikeastaan Suomi on lähes ainoa maa Euroopassa, jossa tällaista toimintaa ei vielä ole.
Seuraamme ilolla Talinnan ja Helsingin välistä rautatietunnelihanketta, sillä se tulee mahdollistamaan “yöjunalla Berliiniin”-konseptin ja lopulta Euroopan laajuisen elämysjunaverkoston. Raideleveyden eroavaisuus ei ole mikään ongelma — Haaparannassa on iät ja ajat vaihdettu rajalla telejä, eikä se ole ongelma jatkossakaan. Tämä mahdollistaa mielenkiintoiset Pariisi-Rovaniemi-tyyppiset ratkaisut.
Olen kiitollinen siitä huomiosta, jota vaatimaton operaattori on saanut pienellä työllään. Nyt on aika vahvistaa tiimiä todellisilla tekijöillä, jotka haluavat olla mukana raideliikenteen muutoksessa.
Joukossamme on junaliikenteen asiantuntijoita ja harrastajia, mutta tällä hetkellä merkittävin tarve olisi tuottajalle/projektisihteerille, joka haluaisi viedä ideat toteutukseen saakka.
Ilman mitään tukia olemme päässeet näinkin pitkälle. Tiimin vahvistuksen jälkeen voimme järjestää useampi ikimuistoisia matkoja niin kotimaisille kuin ulkomaisillekin turisteille. Jos koskaan niin nyt on hyvä hetki hypätä mukaan Reissujunan kyytiin. Työ tulee olemaan pitkäjänteistä jopa yli sukupolvista. Tämä ei ole pikavoittojen metsästäjille vaan heille, jotka ymmärtävät, että suuret tarinat rakennetaan vuosikymmenien työllä.
