Kirjoitan tätä laivassa kohti Tallinnaa. Meri-ihmisten sukulaisena meri ei ole lainkaan vastenmielinen paikka. Se ei kuitenkaan tarkoita, että työmatkallani jaksaisin istua monta tuntia ostoskeskuksessa, jos haluan vaikka keskittyä kirjoittamiseen. Toista on junassa, jossa ei rokki raikaa korviin, jos sitä ei tahdo. Viiden vuoden päästä tämänkin matkan voi taittaa junalla.
Aluksi ajatus tunnelista Tallinnasta Helsinkiin kuulosti jokseenkin “propellipään” visiolta. Täysin epärealistiselta visiolta vailla liiketaloudellista tai poliittista pohjaa. Ryhdyin tutkimaan hankkeen taustoja ja niitä suuria tarinoita, jotka sitä vievät eteenpäin.
Paljastui, että kyse on oikeastaan väistämättömästä kultuurisesta jatkumosta, jota tämä jo osin kaksoiskaupunki joutuu kohtaamaan nyt tai myöhemmin. Kyse olisi maailman pisimmästä rautatietunnelista ja massiivisesti rakennusprojektista kahden pikku maan välillä.
Eurostar-tunneli Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan välillä päätyi välillä konkurssiin. Maailmassa valtavien rakennushankkeiden on toisinaan määrä niellä enemmän resursseja kun ne tuottavat lyhyellä aikajänteellä. Nihilistisesti voisi ajatella, että sama kai se jos firma tai pari kaatuu; jäähän tunneli jäljelle. Sitä paitsi on hurjan paljon helpompaa rakentaa tunnelia ikikallioon vs. pehmeään pohjamutaan Englannissa.
Palataan siihen kulttuuriseen vääjäämättömyyteen. Siitä ei ole kauaa kun sukkahousuturismi oli voimisaan ja Virossa käytiin ihmettelemässä hintatasoa, joka oli 1:10 suomalaisesta. Nyt cappucino maksaa saman verran kuin Helsingissä ja syyt matkailulle ovat pääosin muualla kuin halvassa kaljassa (tai edes edullisemmissa lääkkeissä).
Meille helsinkiläisille on luontevaa hypätä Tallinnaan päiväretkelle. Yhtä luonteva vaihtoehto kuin päivä puistossa tai huvipuistossa. Entäpä jos matka-aika muutaman tunnin sijaan olisikin puoli tuntia? Aivan takuulla spontaani matkustaminen lisääntyisi sillä valitettavasti Tallinna on kiinnostavampi kohde kuin Kerava vaikka matka-aika olisikin sama ja tuliaiset muistuttavat toisiaan.
Mutta ei tunnelia rakenneta vain päiväturisteja varten. Helsinigissä näkee virolaisia ja kuulee viroa tuon tuostakin. Tällä hetkellä virosta tulee runsaasti mm. rakennusmiehiä, jotka suhaavat tätä väliä viikottain; tunnelin myötä voisivat tehdä sitä päivittäin.
Suomi on ensimmäinen maa Euroopassa Aasiasta päin katsottuna. Saatamme mieltää itsemme syrjäiseksi saareksi, mutta voimme profiloitua myös portiksi Eurooppaan. Puhdas ilma ja vakaat olosuhteet eivät ole menossa pois muodista.
Kiinasta avattiin äskettäin junayhteys Kouvolaan, mutta matkustajia se juna ei kuljeta. Tuleva junatunneli yhdistää tämän reitin ja mahdollistaa maata pitkin matkustaville turisteille täysin uuden ulottuvuuden rahtia unohtamatta (joka luonnollisesti on kannattavampaa toimintaa kuin ihmisten rahtaaminen).
Saksan rajoilla on monia kaksoiskaupunkeja, joista tehdään auto/kävely/juna/pyöräretkiä toiseen valtioon siinä kun Haaparannassa asuvat ovat sitä tottuneet tekemään iät ja ajat. Sekä Suomi, että Viro imevät yhä enemmän aasialaisia turisteja, jotka haluavat Helsingin ohessa nähdä Tallinnan ja päin vastoin. Tämä halukkuus lisääntyy entisestään, jos matka-aika lyhenee 75%.
Eikä kyse ole jostain pienestä kosmopoliitista eliitistä, vaan samalla tavalla tavallisista ihmisistä, jotka vaikka Järvenpäästä tulevat päiväksi Helsinkiin ja illaksi kotiin. Tai espoolaisista, jotka eivät halua asua Helsingissä, mutta rakastavat käyttää Helsingin palveluita ja nähdä oikeaa eurooppalaista kaupunkia.
Tunneli tuskin tulee olemaan lyhyellä aikajänteellä kannattava; lipuista kun ei voi kovin kohtuuttomia pyytää tai kynnys matkustaa nousee merkittävästi.
Liikuttavaa oli havaita, että poliittista tahtoa löytyy sekä Tallinnan, että Helsingin päästä, mikä osaltaan edistää hankkeen etenemistä. Vielä kun ymmärtäisivät, että rataa ei tarvitse rakentaa lentokentälle saakka kerralla ja että Rautatieasema on huomattavasti loogisempi paikka juna-asemalle kuin Keilaniemi, jonka metroasema ei ole missään nimessä mitoitettu moiselle matkustajamäärälle. Varsinkin kun Espoom asemat suunniteltiin niin, ettei laajennusvaraa ole eikä tule.
Länsimetro-korttia ja sen viivästymistä on tässä vaiheessa tarpeetonta kaivaa esille, sillä tällä kertaa teettäjänä on yksityinen yhtiö, jolla ei ole varaa sellaiseen rahan tuhlaukseen kun poliitikkojen tilaamassa hankkeessa.
Miten tämä liittyy Reissujunaan?
Kiitokset Peter Vesterbackalle, joka on ajamassa viimeisen pullonkaulan poistoa Helsinki-Berliini yöjunayhteydeltä. Reissujuna lupaa olla ensimäisten joukossa tarjoamassa tätä yhteyttä kun tunneli valmistuu 2024. Yöjunia laitetaan Euroopassa laivoihin, joten tämä vaihtoehto on otettava pöydälle tunnelia odotellessa. Näin yltiöoptimistisena persoonana “tämähän olisi toteutetettavissa saman tien”. Tavoitteenamme on käynnistää tällainen junalautta-yhteys jo ennen tunnelin valmistumista.
Oli ilo havaita että Finest -projekti etenee aikataulussaan, jopa hieman etuajassa. Tiimillä usko toteutukseen on aika kova. Aivan yhtä isoa uskoa minulla ei ole siihen, etteikö joku poliitikko keksisi jonkun syyn vastustaa hanketta. Siitä kun riippuu aloitetaanko kaivaminen ensi vuonna vaiko esimerkiksi vasta kymmenen vuoden päästä.
